12-07 -2017 - Ihan tavallisen puuvillapaidan matkassa

Ihan tavallinen puuvillapaita täällä moi! Tiedätkö missä minut on valmistettu? Entä missä puuvillani on viljelty ja missä kaikkialla ehdin matkustella, ennen kuin päädyin vaatekaappiisi? Hyppää mukaan, niin minä kerron.

Synnyin puuvillapellolla. Tosin, en ole ihan varma missä päin maailmaa. Tuotelappusen "Made in"-teksi kertoo vain sen, että missä minut on ommeltu. Todennäköisesti kuitenkin minut on viljelty Kiinassa, Intiassa tai Amerikassa. Nämä olivat kolme suurinta puuvillan tuottajamaata vuonna 2016. Muita varteen otettavia vaihtoehtoja voisivat olla Pakistan, Brasilia, Uzbekistan tai Turkki. Alkioni on mitä todennäköisemmin valmistettu laboratoriossa, sillä suurin osa puuvillasta on geenimanipuloitua (GMO). Esimerkiksi 90% Amerikassa viljellystä puuvillasta on GMO-puuvillaa.

Kun olin tarpeeksi iso, minut keräsi mitä luultavammin kone (jos olen esimerkiksi teknisesti edistyneestä Amerikasta). Mutta mikäli olen esimerkiksi Uzbekistanista, niin minut on voinut poimia koululainen tai muu valtion työntekijä, joka "lempeästi" pakotetaan puuvillapelloille. Virallisestihan pakkotyö on kiellettyä, mutta tästä Neuvosto-aikaisesta ongelmasta on vaikea päästä eroon. Poiminta tehdään käsin ja poimija on alttiina tuholais- ja muille myrkyille. Puhumattakaan helteestä ja pitkistä päivistä.

Keruun jälkeen puuvilla myydään eteenpäin. Myyntihinnat pidetään maltillisina muun muassa valtioiden maksamien tukien avulla.

Myynnin jälkeen puuvilla kuljetetaan tehtaalle, jossa siitä tehdään lankaa ja kankaita. Todennäköisemmin minä ja puuvillasisarukseni päädyimme Kiinaan, Indonesiaan tai Bangladeshiin. Lanka- ja kangastyön hoitavat pääasiassa koneet, joiden esimallit keksittiin jo teollisuusvallankumouksen aikana. Työ on tarkkaa puuhaa; liian ohut puuvillakangas voi hajota jo parin pesun jälkeen.

Lanka- ja kangastehtaan jälkeen minä siirryin seuraavalle osastolle tai tehtaalle, jossa minut ommeltiin T-paidan muotoon. Ompelu on ihmistyötä, sitä ei ole automatisoitu. Todennäköisesti minut ommeltiin Bangladeshissa, jossa tekstiilien tuotanto on melkeinpä halvinta tällä hetkellä. Bangladeshilaiselle ompelijalle työ tehtaalla tarjoaa uhkia ja mahdollisuuksia. Useimmiten työntekijät ovat naisia, joille tehdastyö kaupungissa voi tarjota pakokeinon maaseudun köyhyydestä. Toisaalta naiset joutuvat muuttamaan yksinään turvattomaan kaupunkiin, tekemään pitkää viikkoa puuvillapölyssä ja koulunkäynti jää vain haaveeksi.

Kun olin valmis T-paita minut kuljetettiin Eurooppaan laivarahdilla. Konteissa on mukava matkustaa, mutta usein meidän päälle suihkutetaan myrkkyjä pitkän matkan ajaksi, esimerkiksi homeenestoainetta.

Lopulta päädyin tänne Eurooppaan. Kontista minut kuljetettiin jälleenmyyjäni varastolle, josta matkani jatkui kohti kauppiasta. Huh, viimeiset kilometrit - aloin jo olla aika väsynyt matkusteluun! Ja vihdoin, Sinä ostit minut. Toivottavasti pidät minusta hyvää huolta ja muistat pitkän matkani.

Rakkaudella, Ihan Tavallinen Puuvillapaitasi

Ps. Pysythän kuulolla, Luomupuuvilla-serkkuni on lupautunut kertomaan myös omasta matkastaan luomupuuvillapellolta aina vaatekaappisi asti.

Lähteet ja lisätietoa aiheesta (linkkeihin viitattu 12.7.2017):

GMO-viljely USA:ssa (eng): Recent Trends in GE adaption
Syvällisempää tietoa puuvillavaatteiden valmistukesta ja tarinoita (eng): Planet Money Makes A T-shirt
ILO:n raportti Uzbekistanista (eng):  Child Labor and forced labor
Tarinoita ompelutehtailta (eng): Two Sisters, A Small Room And Word Behind A T-shirt
Kirjalisuutta: Gunilla Ander (LIKE Kustannus Oy, 2011) - Puuvillan likainen tarina
Statistiikkaa (eng): Suurimmat puuvillan viljelijät,  Suurimmat puuvillan viljelijät2
Puuvillan tuontimaat

Kirjoittaja:
12.7.2017 Ksenia/Ekohelsinki.fi

Kysymyset ja kommentit: info ( ä t ) ekohelsinki.fi